Tutkintoon johtava oppisopimuskoulutus

Ammatillinen perustutkinto voidaan Suomessa suorittaa useammassa osassa ja kahdella eri tavalla; ammatillisena peruskoulutuksena tai näyttötutkintona.  Koulutusmuotoja on myös kaksi; oppilaitosmuotoinen koulutus ja oppisopimuskoulutus. Molemmat koulutusmuodot soveltuvat kumpaankin tutkintotapaan, joten tämä antaa koulutuksenjärjestäjille useita eri toteutusvaihtoehtoja.

Yllä olevassa kaaviossa on pyritty havainnollistamaan koulutuksen järjestäjän käytettävissä olevia mahdollisuuksia. Se voi siis tarjota palvelujaan sekä ”koulumaailmaan” että ”työelämään”. Koulumaailmalla tarkoitamme tässä pääasiassa sitä kansanosaa, joka on jo oppivelvollisuutensa suorittanut, mutta ei ole vielä siirtynyt varsinaisesti työelämään.  Työelämäksi nimitämme taas sitä osaa yhteiskunnasta, joka elättää itsensä (ja mahdollisen perheensä) tekemällä jotakin vastikkeellista työtä. Tähän ryhmään luetaan yleensä myös työttömät työnhakijat sekä omasta tahdostaan väliaikaisesti työtä vailla olevat henkilöt.  

Kaksi erilaista tutkinnon suorittamistapaa tähtäävät samaan ammattiin, mutta poikkeavat kuitenkin monessakin kohdassa hyvin olennaisesti. Suurin ero lienee siinä, että tutkintoon johtava koulutus pitää sisällään myös runsaasti ns. yleisivistystä, kuten äidinkieltä, vierasta kieltä, matematiikkaa, tietotekniikkaa jne. Näyttötutkinnossa ja tähän valmistavassa koulutuksessa näitä ei ole erikseen huomioitu. Tämä johtuu siitä, että kohderyhmäksi on ajateltu pääasiassa aikuiset, joiden työssäoloaika ei ulotu läheskään yhtä kauas kuin nuorilla, jolloin myös määrätyt osaamistarpeet voidaan suhteuttaa näihin työelämän tarpeisiin. Toisaalta on myös niinkin, että aikuisten yleissivistystaso on keskimäärin laajempi, vaikka aikoinaan suoritettu koulutus ei olisikaan ollut muutamilta osin nykyisten vaatimusten mukaista.

Toinen olennainen ero liittyy tutkinnon saamiseksi vaadittaviin näyttöihin. Tutkintoon johtava koulutus pitää sisällään useita erilaisia näyttöjä, kuten koetilaisuuksia, opinnäytetöitä jne., sekä myös erillisiä ammattiosaamisen näyttöjä. Suoritukset vahvistaa koulutuksenjärjestäjän nimeämä toimielin. Työelämän tutkinnoissa valmentavaa koulutusta ei lueta näytöksi, vaan näyttötilaisuudeksi katsotaan määrättyyn tutkinnon osaan suunniteltu työkokonaisuus, jonka suorittamisen arvioi alakohtaisen tutkintotoimikunnan nimeämä arviointiryhmä. Näyttötutkintoon on mahdollista osallistua myös ilman valmistavaa koulutusta.

Näyttötutkinnot on siis suunnattu pääasiassa ”työelämään” ja niihin valmistava koulutuskin on katsottava yleensä aikuiskoulutukseksi; työvoimakoulutukseksi tai omaehtoiseksi jatkokoulutukseksi. Varsinkin harvinaisemmille ammattialoille sopii hyvin myös tutkintoon valmentava aikuisten oppisopimuskoulutus. ”Koulumaailmaan” eli ilman työkokemusta olevaa nuorisolle ei kuitenkaan näyttötutkintoon valmentava oppisopimuskoulutus anna vastaavia valmiuksia kuin tutkintoon johtava ammatillinen peruskoulutus. Nuorille saattaakin monessa tapauksessa sopia parhaiten tutkintoon johtava oppisopimuskoulutus, joka voidaan toteuttaa myös yhdistämällä se suoraksi jatkoksi oppilaitoksessa suoritettuun 2-vuotiseen peruskoulutukseen.